lauantai 16. toukokuuta 2015

Prom & Senior Trip

Meidän koulun Prom 2015 oli lauantaina 02.05. Mulla ei ollut deittiä, joten olin porukassa muutaman kaverin kanssa, joista osalla oli deitti ja osalla ei. Mentiin aluksi viiden aikaan ottamaan kuvia meidän kaverin Mikeyn takapihalle. Ehkä vähän erikoinen paikkavalinta, mutta kuten näette, ei huono.
Olivia, Katie, minä, Jane, Rachel, Josh, Faith, Zach ("Gibby") , Emily ja Mikey
Mikeyn luota minä, Jane, Katie, Olivia, Rachel, Josh, Faith ja Gibby lähdettiin kuuden aikaan Chesapeake:en syömään. Itse Prom alkoi kahdeksalta, me päästiin paikalle joskus 20:30. 
Perinteinen crosscountry-kuva
Illan "kohokohta", itse Promia odotetumpi juttu oli after prom eli jatkot, jotka alkoi yhdeltätoista yläasteella. Meillä oli ruokaa ja ohjelmaa viiteen asti aamulla. Paras oli aamukolmesta lähes loppuun asti jatkunut hypnotisointi-show, jossa osa meidän koulun junioreista ja senioreista hypnotisoitiin.
Poika oli hypnotisoitu unohtamaan oman nimensä, ja tyttö unohtamaan numeron neljä :D
Senior-reissu oli seuraavana, eli viime viikonloppuna. Lähdettiin perjantai-aamuna neljältä koululta, määränpäänä Mason, Ohio. 
Herätys...
Perillä yhdentoista aikaan kirjauduttiin sisään meidän hotelliin (Great Wolf Lodge), jätettiin kaikki tavarat yhteen huoneeseen ja käveltiin lähes vieressä olevaan Kings Island-huvipuistoon. Ulkona oli +30 astetta ja meillä oli tosi kivaa
Hotellin aula
Meidän koko ensimmäinen päivä oli periaatteessa varattu Kings Islandia varten, mutta osa lähti takaisin hotellille seitsemän aikoihin. Loppujen lopuksi vaan minä,Katie, Rachel, Gibby, Faith ja Mikey kahden opettajan mukana vietettiin koko päivä laitteissa
Last Survivors-selfie
Minä, Faith ja Rachel oltiin 3/4 yhdestä hotellihuoneesta, ja kun me päästiin takaisin hotellille puoli yhdentoista aikaan, meidän huoneen neljäs jäsen oli jo nukkumassa. Me haluttiin vielä ruokaa, joten mentiin  aulaan Katien ja Kayleen kanssa, tilattiin pitsat, syötiin ja mentiin takaisin huoneisiin. Keskiyöllä oli huonetarkistus, jonka jälkeen me kaikki nukahdettiin lähes samantien. 

Seuraavana aamuna herättiin kahdeksan aikoihin. Aamupalan jälkeen meille annettiin noin kolme tuntia aikaa viettää aikaa hotellin sisällä, vesipuistossa, pelihallissa yms. 

Yhden aikaan lähdettiin hotellilta meidän viimeiseen aktivitteettin, Lazer Kraze:en. Pelattiin pari erää laaserisotaa, ennen kuin suunnattiin bussin nokka kohti kotia kolmen aikaan. Kotona olin puoli kymmenen aikaan. Kokonaisuudessaan oli tosi kiva pari päivää, ehkä vähän liian kiire aikataulu niin pitkälle matkalle, mutta meillä oli kivaa
Päivät alkaa käydä vähiin. Sunnuntain graduationin jälkeen todennäköisesti lähtö taas konkretisoituu, mutta vielä en kuitenkaan aio puhua niistä tunnelmista. Haluan nyt vielä pari päivää vaan elää tätä elämää.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Right here, right now is exactly where you're supposed to be

Tosiaan, oon ollut vuodenvaihteen jälkeen aika laiska kirjoittaja. Kai sitä tietyssä vaiheessa ei vaan enää ajattele mikä on muille suomalaisille kirjottamisen arvosta, vaan mikä on itelle. 

Ihan hyvää mulle kuuluu. Suomen lukion tavoin kouluvuoden loppupuoli on muuta lukukautta vähän kiireisempää ja työläämpää aikaa. Mulla alkaa olla ehkä hiukan "eihän tätä vuotta ees lasketa"-asenne, varsinkin kun mun senior-kavereille on myös iskenyt ns. senioritis, lukiouran loppumisesta johtuva motivaation lasku, mutta kyllä mä nyt tän vielä kunnialla loppuun vien. 

Mitään niin erilaista en oo viimeisen kuukauden aikana ehtinyt tekemään. Antaa kuvien taas puhua puolestaan 
1. Kitaratunnit saattaa olla hieman tapahtumaköyhiä 2&3 Bellan snapchat-kuvia koulubussissa
4. Kävin viime kuussa kattoos Tarzan-musikaalin, pari mun kaveria oli siinä mukana
Spring Breakin aikana tehtiin yön yli kestävä reissu Wisconsiniin, ja mun
 kaveri Jane oli meidän mukana
                                    
Amerikkalainen tyylinäyte sanasta jäätelötötterö
Oon saanut yhen mun kaverin ihan koukkuun suomalaiseen suklaaseen :D
1,2 &3 Tästä on nyt jo vähän aikaa. Ekassa track-miitissä jossain yliopistossa kolmen
tunnin päässä. Ihan hyvin meni :) 4. Faith tuli kattoon yhtä meidän miittiä viime viikolla
Track vie suurimman osan mun ajasta. Syksyllä XC:n aikaan meidän kaikki miitit oli lauantaisin, nyt ne on lähinnä koulupäivän jälkeen, monesti parikin viikossa. Mä oon nyt juossut 800 metrin viestiä ja 1600 (maili). Mun paras maili on ekassa miitissä juostu 6:40, jonka jälkeen ajat on ollu kymmenestä sekunnista jopa puoleen minuuttiin asti huonompia. Viestistä en tykkää koska siinä oma suoritus riippuu myös joukkueesta ja päin vastoin, eikä se kokoonpano mihin mut laitetaan oo ees nopea. Torstaina juoksin mun ekan 3200 (2 mailia) ajassa 14:21, johon oli tyytyväinen. Saa nyt nähä mitä valmentaja tekee mun kanssa jatkossa. Track miitit on muuten ihan älyttömän pitkiä, jonka takia myös tykkään XC:stä enemmän, mutta en mä valita, ihan kivaa tääkin on.

Toinen asia mihin trackin lisäksi treenaan joka aamu on jazz-kuoro. Jouluun asti tää sama 7:30-8:10 aamutunti oli nimellä Madrigals, ja tää on vähän nyt niinkuin toinen puoli siitä, vaikkakin erilaista. Meillä on työn alla neljä koreografiaa, ja biisit on Moon river, Lights, Counting Stars ja Sunny. Jos joku haluaa, pienen pätkän harjoituksista kuun alussa voi kuunnella täältä

1. Jotkut aamut on vähän rankempia kuin toiset 2. Bella :)
3. That escalated quickly... 4. Esseiden kirjottaminen ei oo ihan mun hommaa

Pakko jakaa, koska tää oli eilen mun twitterissä :D Tää on lähinnä mun ja Bellan inside-vitsi, yritän toisinaan opettaa kavereille Suomea ja tottakai ne opettelee just tälläset asiat :D 

Mulla on jäljellä vielä puolitoista kuukautta ja oon saanut huomata että ristiriitaisen määritelmä on vaihto-oppilas vaihtovuoden lopussa. Toukokuu on kuitenkin ehkä koko vuoden odotetuin kuukausi, ensimmäisenä viikonloppuna prom, toisena senior trip ja kolmantena graduation. Paljon hyvää on siis vielä edessä. Tää todennäköisesti antaa mulle mahdollisuuden vielä ryhdistäytyä bloginkin kanssa, jonka yritän tehdä.

Nyt kuitenkin mä meen tästä pikkuhiljaa nukkumaan. Hyvää päivänjatkoa sinne Suomeen. 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

I'm alive


En oo kirjottanu vähään aikaan ihan siitä syystä että mun elämä on ollut aika "normaalia", eikä oo ollut mitään yksittäistä isoa tapahtumaa mistä kirjoittaa. Tässä kuitenkin kuvia viimeisen parin kuukauden ajalta
1.Ei kai tää koulu ihan huonosti mee 2.Vaan Amerikassa: Simpsonit kuuluu tunnin aiheeseen
1&2 Olin mun kaverin Janen luona yötä kun meillä oli vapaata koulusta, mun pillow pet sai viikset ja käytiin kattoos Annie 3.Hostisä vetää pienimuotoista partioryhmää jossa oon pyörinyt mukana 4.Keilaamassa ft. Faith, Mikey ja Rachel

1.Hostsisko tykkäs selvästi vauvaprojektistaan 2.Kuskilla ikää 15 v, ei ollu maailman turvallisin olo 3.Koulua rakennetaan uudestaan, käytiin kattoos uutta puolta ja kaikki sai kirjottaa nimensä seinään 4. Historia on tylsää (ft.Michelle)
1.Pakko postata tää lainaus mun ja kaverin välisestä "kotoa pois muuttaminen opiskelua varten"-keskustelusta, jonka se jostain syystä koki tarpeelliseksi kirjoittaa mun kitaranuotin taakse (mutta tottahan toi on, ei siinä) 2.Ei lisättävää 3.Koulun lisäsiipi, jossa on mm. kielten luokat 4.Kaikki varmaan kuuli tästä valkokulta/sinimusta-mekko jutusta
Käytiin torstaina kattoos Oopperan kummitus Missourissa. Tää oli sellanen pieni juttu niille jotka on senioreita (tai vaihtareita) ja mukana koulun kuorossa. Näytös oli hyvä ja meillä oli kivaa :) 
Viimeksi tänään kävin Petersburgissa kattoos parin kaverin laulu/soittoesityksiä. Kuvat on Faithin isän kännykästä, joka dokumentoi ja postaa lähes kaiken Facebookiin mutta on ihan älyttömän mukava, vei meidät syömäänkin
Multa muuten kysyttiin vähän aikaa sitten haluanko osallistua Graduationiin muiden senioreiden tavoin, siinä missä vuosi sitten vaihtarit kertoi mulle ettei se tässä koulussa oo mahdollista. Tottakai mä halusin. Musta tuntuu että tää mahdollisuus tavallaan tekee mun vaihtovuodesta entistä ikimuistoisemman. Kaiken lisäksi mulla on senior-luokassa muutama tosi hyvä kaveri.
Pakkomaininta: Illinois on välillä ihan kaunis paikka
Mutta niin, ei mulla oikeestaan muuta. CC-treenit on vaihtunut Track-treeneihin ja Madrigals Show-kuoroon, mutta muuten tää kevätlukukausi on mennyt aika lailla samalla kaavalla kuin syyslukukausikin. Kotiinlähdöstä multa kysellään aina välillä, mutta oon ottanut sen asenteen että haluan vaan nyt vielä nauttia jäljellä olevasta ajasta. Tällä hetkellä oon täysin tyytyväinen siihen miten asiat on.

perjantai 9. tammikuuta 2015

If I'm Being Honest

Pakko myöntää, että tää teksti on Vilman postauksen innoittama. Mä en yleensä kirjoita kovin syvällisesti, mutta tää herätti niin paljon ajatuksia, että päätin omasta puolestanikin avata ovea vaihtarin maailmaan vähän enemmän.

Vaihtovuosi ei oo ollut täysin sitä mitä ajattelin sen olevan. Sanon tän sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä. En mä tietenkään ajatellut tän olevan täydellistä, mutta oon myös huomannut miten vaikea vaihtovuodesta on asettaa realistisia odotuksia. On hetkiä jolloin tuntuu pahalta ja olisi vain kiva olla kotona. Kaipaan asioita ja ihmisiä Suomesta. Välillä tuntee olevansa ulkopuolinen, kaverit on tuntenut toisensa vuosia enkä ajattele olevani hostperheen perheenjäsen. Kyse ei ole siitä ettei mulla olisi kavereita ja ettenkö tulisi toimeen ja tykkäisi mun hostperheestä, vaan siitä että mun menneisyys on jossain ihan muualla kuin täällä, ja mulla on vain yksi oikea perhe enkä pysty ajatella olevani hostperheen lapsi. Säännöt ja jotkut Amerikkalaiset käytännöt turhauttaa, olisin niin paljon vapaampi Suomessa.

Ihmisiä on kahdenlaisia: niitä jotka ymmärtää että oot vaihtari ja niitä jotka tietää että oot vaihtari. Näiden ero on siinä että jälkimmäinen ei näe eroa sun ja Amerikan kansalaisen välillä. Sun pitäis tietää ja ymmärtää yhtä paljon kuin muidenkin. Rehellisesti sanottuna tukiverkoston ja toimivan elämän luominen tyhjästä, kielellä joka ei oo sun äidnkieli on ollut aika raskas projekti, alussa en edes tiennyt onko tää oikeesti sen arvoista. Oon usein miettinyt, että mulla oli kaikki asiat järjestyksessä ja hyvin kun lähdin Suomesta. Nyt...no, en voi sanoa että asiat on huonosti mutta pakko myöntää että vaihtovuosi on sekoittanut pakkaa vähän kaikessa. En oo enää varma mitä haluan tulevaisuudelta. Oon joutunut pistämään Suomen välillä kokonaan taka-alalle, sanoa mun kavereille etten yksinkertasesti jaksa käsitellä kahden elämän ihmisiä ja ongelmia, ja Amerikka menee etusijalle tällä hetkellä. En tiedä mitä odottaa kun meen takaisin. En tiedä onko mikään enää samalla tavalla.

Ja kuitenkin, en lähtisi kotiin vaikka saisin. Tää vuosi on opettanut mulle paljon. Tiedän saaneeni enemmän kuin menettäneeni. Lupasin aina itselleni, ettei vaihtovuosi muuttaisi mua, mutta tiedän että se on muuttanut, ainakin jollain tasolla. Oon luonteeltani stressaaja, mutta oon yrittänyt ajatella että asiat menee niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Jos mä pystyn asumaan 17-vuotiaana vuoden ulkomailla yksin, miksen pystyisi löytämään omaa paikkani uudestaan Suomessa?

Eräs Ranskassa vuotensa viettänyt Suomi-vaihtari sanoi mulle joskus, että joka päivä ei tuu olemaan helppo, mutta joka päivä on oma pikku seikkailunsa hyvine ja huonoine puolineen. Mun mielestä tää on ehdottomasti yksi parhaita tapoja kuvailla vaihtovuotta. Mun ei oo tarkoitus olla pessimisti tai kiittämätön, vaan realisti. Koen sitäpaitsi olevani ihan järjettömän onnekas. Ensinnäkin siitä syystä, että tää on mahdollista, kiitos kuuluu monille ihmisille. Toiseksi siitä syystä että mulla on nyt jo täältä niin paljon hyviä muistoja ja kavereita.

"I will be so sad when you go back"
"We don't have to talk about this now"
"And yet we always do, why is that?"
"Because we're scared"

Puolivälin ohitettuani yritän vaan pitää kotiinpalun poissa mielessä, lähinnä siksi että mä tiedän miten kamalaa tän elämän ja näiden ihmisten jättäminen tulee olemaan. Samalla mä tavallaan odotan sitä päivää kun oon taas Suomessa. Ikuinen ristiriita. Silti mun neuvo jokaiselle joka harkitsee vaihtovuotta tai mitään sen tapaista on "Go for it". Mä en kadu omaa päätöstäni.

Suomi on mun koti. Tulee aina olemaan. Suomalaisuutta ei kukaan voi multa ottaa pois, mutta jollain tavalla osa mua tulee silti olemaan aina Amerikassa. Tää ei oo mun elämän paras eikä huonoin vuosi, eikä edes molempia, vaan yksinkertaisesti erilaisin. Enkä mä vaihtais tätä kokemusta mihinkään.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Holidays

Vuosi vaihtui Amerikassakin ja paluu arkeen on maanantaina. Odotukset tästä jäljellä olevasta puolesta vuodesta on väkisinkin korkealla. Ensimmäinen lukukausi oli lähinnä totuttelua, enkä vois kuvitellakaan olevani pelkästään lukukausivaihtari.

Pakko mainita, että mulla oli koulun lopusta (ja vähän ennen sitä) tähän asti käsi kipsissä. Mulla siis oli murtuma oikeassa ranteessa liikuntatunnin jäljiltä (joku kaveri totesi mulle että "It's ironic you broke your hand here because our healthcare sucks" :D) Tänään kävin lääkärissä, sain kipsin pois ja ranne kuulemma paranee, mutta pidän kuitenkin lastoitusta vielä kolme viikkoa.
Todistusaineistoa
Anyway, mun loma sujui hyvin. Vietin päiviä sekä ihan kotona Netflixin kanssa, että kavereiden kanssa. Jouluaatto oltiin mun hostisän vanhemmilla ja joulupäivä hostäidin siskolla. Joulun aika ei itseasiassa ollut niin paha kuin olin odottanut, vaikka monesti sanotaan että joulu on pahinta aikaa vaihtarille. Erilainen kyllä, muttei huono.
Crosscountry- tyttöjen pikkujoulut 22.12
Hostveljen joulukortti :D
En pyytänyt mun hosteilta muuta kuin tän (Pillow Pet), oon aivan rakastunu
"...and a partridge in a pear tree" :D
Vuoden viimeisinä päivinä tehtiin yön yli kestävä reissu St.Louis:iin, Missourin osavaltioon. Tää reissu oli osa mun joululahjaa, kierreltiin vähän ympäriinsä ja oli kyllä kivaa!
Kuuluisa "Arch", Suomalaista suunnittelua!
Pakko arvostaa tätä hostsiskon panostusta mun Snapchat-kuviin :D



Osavaltion museo

Ruokapaikka paluumatkalla, samalla videopelihalli, aika siistiä
Vuoden vaihteessa minä ja mun kaverit Faith, Rachel ja Katie mentiin Janen luo juhlimaan uutta vuotta ja jäätiin jopa yöksi. Mulla oli pitkästä aikaa oikeasti jotain menoa uutena vuotena, yleensä vaan istun kotona tekemättä mitään. Mun kaverit on mun tavoin just sitä "hauskaa ilman viinaa" -porukkaa, lähinnä se mitä me tehtiin oli pelattiin lautapeliä ja juteltiin, mutta meillä oli oikeasti kivaa

"Me and Venla should reenact Titanic...like right now" :D 
Faith the unicorn :D

Katottii jotai ihan päätöntä leffaa varmaan puoli viiteen sinä yönä :D
Mulla ei tällä kertaa muuta, USAssa alkaa olla keskiyö ja mä suunnittelen nukkumaan menemistä. Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille!